EU pyrkii määrätietoisesti vahvistamaan pölyttäjien suojelua. Tuorein askel oli 24.1.2023 hyväksytty tarkistus EU:n pölyttäjäaloitteeseen. Se katsottiin tarpeelliseksi, sillä jäsenmaat eivät ole vielä tehneet riittäviä toimia EU:n pölyttäjäaloitteen täytäntöönpanemiseksi. Komission tavoitteena on, että tarkennettu pölyttäjäaloite yhdessä valmisteilla olevan EU:n ennallistamisasetuksen kanssa ohjaa jäsenmaita huomioimaan pölyttäjät yhä laajemmin päätöksenteossaan.
Tarkennetun pölyttäjäaloitteen merkittävimmät uudet tavoitteet liittyvät ”keskeisiin pölyttäjäalueisiin” ja niiden välisiin ekologisiin käytäviin, joista käytetään nimitystä ”pörinäväylät” (engl. ”Buzz Lines”). Tarkoitus on ensin määrittää ja kartoittaa keskeiset pölyttäjäalueet, joille suojelutoimia keskitetään.
Sen jälkeen soveliaiden elinympäristölaikkujen verkostoja tuetaan lisäämällä uusia maisemaelementtejä, jotka toimisivat pölyttäjille ekologisina käytävinä eli pörinäväylinä. Tämä asettaa uusia vaatimuksia maankäytön suunnittelulle eri ympäristöissä niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla. Erityistä huomiota pölyttäjäaloitteessa on kiinnitetty pölyttäjien elinolosuhteiden parantamiseen maatalousalueilla sekä kasvinsuojeluaineisiin liittyvien riskien vähentämiseen. Myös kaupunkiympäristöjä koskevia erillisiä tavoitteita on asetettu.
Suhtautuminen pölyttäjiin vaihtelee
Edellä kuvatut uudet tavoitteet ovat ekologisesti hyvin perusteltuja. Niiden viemisessä käytäntöön on kuitenkin ennakoitavissa haasteita. Toistaiseksi ei ole tiedossa, miten keskeiset pölyttäjäalueet ja pörinäväylät määritellään, tai paljonko ja millä periaatteilla pörinäväyliä tulisi sijoitella. Maatalousalueilla toimien tärkein rahoituskanava olisi mitä ilmeisimmin CAP-tukijärjestelmä, mutta sen rakenne on jo lukittu vuosiksi eteenpäin. Keskeisten pölyttäjäalueiden kartoittaminen on sekin hankalaa, sillä esimerkiksi kaukokartoitusaineistojen resoluutio ei tähän välttämättä riitä. Ei ole myöskään itsestään selvää, että esitetyt toimenpiteet saavat kannatusta esimerkiksi maataloustuottajien ja kaupunkien taholta.
EU:ssa suhtautuminen pölyttäjiin ja niiden suojeluun vaihtelee. Tämä ilmenee esimerkiksi tarkasteltaessa, missä määrin eri jäsenmaissa kannatettiin EU:n tuoretta kansalaisaloitetta ”Save Bees and Farmers”.
Tuki aloitteelle oli suurta läntisen Keski-Euroopan maissa, mutta muualla huomattavasti vähäisempää. Suomi sijoittui useimpien Itä-Euroopan maiden kanssa listan häntäpäähän. Tämä ei välttämättä tarkoita, etteivät suomalaiset olisi kiinnostuneita pölyttäjien suojelusta. Tulos saattaa kertoa siitä, etteivät EU-tason aloitteet usein saavuta riittävää näkyvyyttä Suomessa, jotta niistä edes tiedettäisiin. Tarkennetun pölyttäjäaloitteen toimeenpanon onnistumiseksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni kuulisi ja kiinnostuisi aloitteesta, ja että eri sidosryhmät otettaisiin mukaan toimeenpanon suunnitteluun.
Janne Heliölä ja Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskus