Tänä kesänä pääsin tutustumaan Espoon Ämmässuolla tehtävään maisemointityöhön. Alueelle on syntymässä mittava uusniittyalue, jolla on suurta arvoa myös monille pölyttäjille.
Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) lähestyi keväällä PÖLYKOORDI-hanketta yhteistyön merkeissä. HSY on tekemässä Espoon Ämmässuon entisellä kaatopaikka-alueella laajaa maisemointihanketta, josta tiedotettiin toukokuussa. Maisemoinnilla luodaan käytöstä poistuneelle kaatopaikalle niittymäisiä elinympäristöjä, joilla tavoitellaan nimenomaan pölyttäjien elinolojen parantamista.
HSY toivoi hankkeeltamme asiantuntijatukea maisemoinnin luontovaikutusten arvioimiseksi. Minulla oli tähän mahdollisuus, joten tarjouduin auttamaan. Pölyttäjille koituvan hyödyn lisäksi houkutti tilaisuus päästä tutustumaan itse maastossa tähän salaperäiseen, yleisöltä suljettuun kohteeseen.
Kaatopaikan maisemointi on pitkäjännitteinen projekti
Maisemoidun kaatopaikan pölyttäjä- ja kasvilajiston kehitystä on tarkoitus seurata useamman vuoden ajan. Seurannan toteuttavat ympäristökonsultit, mutta pääsin osallistumaan parina päivänä päiväperhoslajiston kartoitukseen. Alue tekikin suuren vaikutuksen – sekä kokonsa, korkeutensa että luontonsa osalta!
Ämmässuon kaatopaikan käyttö loppui jo vuonna 2014, mutta alueella on edelleen vilkasta kiertotalouteen liittyvää toimintaa. Tämän takia siellä liikkuminen on luvanvaraista. Täyttömäestä vapautuu lisäksi myrkyllisiä hajoamiskaasuja, minkä takia alueella liikuttaessa mukana on pidettävä kaasumittaria. Puuttomalla mäellä ne hajoavat tuuleen nopeasti, mutta tämä tuo maastotyöskentelyyn tiettyä vaaran tunnetta.
Tunturielämys Espoossa
Alueella saavuttaessa täyttömäki tekee vahvan ensivaikutuksen suurella koollaan. Ympäröivä maasto on melko tasaista, joten mäki nousee siitä valtavana kuin Saanatunturi konsanaan. Vaikutelma tunturista vahvistuu entisestään, kun pitkää puutonta rinnettä lähtee kiipeämään ylöspäin. Ympäröivät työmaan äänet hiljenevät, tuuli voimistuu. Laelta näkee laajalti Espooseen ja Kirkkonummelle, kuin tunturin huipulta.
Täyttömäki pidetään puuttomana, jotta puunjuuret eivät riko kaatopaikan tiiviitä pintarakenteita. Pääosiltaan se myös niitetään vuosittain. Nämä alueen käyttöturvallisuuteen tähtäävät toimet ovat samalla pölyttäjien ja niittykasvien kannalta ihanteellista hoitoa.
Kukkaloistoa kukkulan laella
Rinteen alaosat ovat kasvillisuudeltaan aika vaatimattomia – heinävaltaisia, kukkivia kasveja on vähän, ja lupiinia on torjuntatoimista huolimatta monin paikoin. Puolirinteessä kasvillisuus alkaa muuttua niittymäiseen suuntaan. Pintamaa on karkeampaa, heiniä vähemmän, ja paljasta maanpintaa näkyy monin paikoin. Paras on kuitenkin vasta edessä.
Täyttömäen lakialue on päällystetty karkealla kivennäismaalla, jolle on kylvetty monipuolista kuivien niittyjen ja ruderaattien kasvilajistoa. Keltamaite, neidonkieli, päivänkakkara, kaunokit ja apilat ovat vallitsevia, heiniä on vähän ja paljasta kivennäismaata paljon. Puitteet ovat siis monen pölyttäjän kannalta ihanteelliset.
Täyttömäen laelle on kehittymässä monipuolista niittykasvillisuutta. Kuva: Janne Heliölä.
Menneen kesän havainnoinnin perusteella täyttömäen alaosat ovat päiväperhoslajistoltaan melko vaatimattomia. Tämä selittyy pääasiassa niiden rehevämmällä, heinävaltaisella kasvillisuudella. Päiväperhoset viihtyivät parhaiten täyttömäen niittymäisillä ylärinteillä, joilla erityisen runsaana esiintyi hohtosinisiipeä. Sen toukka syö virnakasveja, täällä oletettavasti etenkin runsaana kasvavaa keltamaitetta.
Alueen ilahduttavin havainto oli hietaheinäperhonen, joka on harvalukuinen karujen kallio- ja hietikkoalueiden laji. Vastaavanlainen laji oli myös helmihopeatäplä, joka esiintyi tänä vuonna muutoinkin tavanomaista runsaampana.
Täyttömäellä tavattu helmihopeatäplä viihtyy paahteisilla kallio- ja ruderaattialueilla. Kuva: Janne Heliölä.
Kurkistus kukkulan sisään
Ämmässuon kaatopaikan maisemointi aloitettiin sen etelärinteeltä, koska paisteiselle etelärinteelle on paremmat edellytykset saada kehittymään monipuolinen kasvi- ja hyönteislajisto. Pohjoisrinteellä työ on vasta käynnissä, mikä tarjosi oivan tilaisuuden kurkistaa maisemoidun täyttömäen ’sisään’. Vain muutama vuosi sitten yllä esitetyt niitytkin olivat vielä tässä tilassa!
Tältä näyttää kunnostuksen alkutilanne. Täyttömäen pohjoisrinteellä maisemointityö on vielä kesken. Kuva: Janne Heliölä.
Tulossa tarkempia tulostietoja
HSY tiedottaa myöhemmin syksyllä Ämmässuolla tänä kesänä tehtyjen pölyttäjä- ja kasvi-inventointien tuloksista. Tulemme jakamaan tuon uutisen myös tällä palstalla.
Maassamme on jo entuudestaan monia luontoarvoiltaan merkittäviä entisiä maankaatopaikkoja. Olemme aiemmin esitelleet tällä palstalla Vantaan Vehkalanmäkeä. Siellä vieraslajien valtaamasta joutomaasta on kehitetty pitkäjännitteisellä hoidolla hieno niittykohde, jolle avattiin juuri Vantaan kaupungin luontopolku. Toinen vastaava tapaus on Helsingin Vuosaaren maankaatopaikka, jota Helsingin kaupunki nykyisin ylläpitää ja kehittää merkittävänä luontokohteena.
Tutkija Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus