Pölyttäjätietoa
Alla kuvaillaan lyhyesti, miksi pölyttäjät ovat elintärkeitä sekä ruuantuotannolle että ekosysteemien toiminnalle. Lisäksi esitellään tärkeimmät pölyttäjäryhmämme sekä kerrotaan, mitä tiedetään niiden tilasta ja kannankehityksestä. Lopuksi esitellään pölyttäjien hyväksi tehtyjä politiikkatoimia meillä ja maailmalla. Lisää tietolähteitä löydät osiosta Auttamiskeinoja sekä Materiaalit.
Tässä esitetyt tiedot perustuvat vuonna 2021 julkaistuun Pölyttäjien tila Suomessa -raporttiin. Tutustumalla siihen saat aihepiiristä kattavan yleiskuvan.
- Pölyttäjien tila Suomessa. Kansallista pölyttäjästrategiaa tukeva taustaselvitys (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34 / 2021 )
YLE Luonnon vuonna 2020 toteuttama Pelasta pörriäinen -kampanja koosti paljon tietoa pölyttäjien merkityksestä, nykytilasta ja auttamiskeinoista. Nämä materiaalit ovat edelleen saatavilla ja ajankohtaisia.
Mihin pölyttäjiä tarvitaan?
Pölyttäjät ovat välttämättömiä luonnonekosysteemien toiminnalle. Lähes 90 % maailman kukkivista kasvilajeista hyötyy tai vaatii eläinten, pääasiassa hyönteisten pölytystä. Pölyttäjät ja niiden toukat ovat myös tärkeä ravintoresurssi monille muille eläimille.
Lisäksi valtaosa maailman viljelykasveista hyötyy hyönteisten tarjoamasta pölytyksestä. Moni viljelykasvi sekä esimerkiksi mustikka ja puolukka suorastaan vaativat hyönteispölytystä tuottaakseen satoa. Ilman pölyttäjiä ruokapöytämme olisikin paljon yksipuolisempi. Jopa 75% maailman viljelykasveista on ainakin osittain riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Maailman koko maataloustuotannosta noin 5-8 % on arvioitu olevan suoraan riippuvaista eläinpölytyksestä.
Pölyttäjät vierailevat kasvien kukilla kerätäkseen niistä ravinnoksi mettä, siitepölyä tai molempia. Samalla ne ainakin osalla käynneistään hedelmöittävät kukan tuomalla siitepölyä sen emilehdille. Monet pölyttäjistä ruokailevat hyvinkin erilaisten kasvien kukilla, osa taas vain muutamilla tai jopa yhdellä kasvilajilla. Vastaavasti myös kasvilajien välillä on suurta vaihtelua niiden soveltumisessa erilaisille pölyttäjille.
Tärkeimmät pölyttäjämme
Suomessa pölytyksestä vastaavat erilaiset hyönteiset. Enemmistö niistä on lentäviä lajeja, kuten mesipistiäisiä ja kärpäsiä. Vähäisempää merkitystä on myös lentokyvyttömillä hyönteisillä, kuten muurahaisilla. Luonnonvaraisten hyönteisten lisäksi mehiläistarhauksella on suuri merkitys monien pelto- ja puutarhakasvien pölytykselle. Kasvihuoneissa pölytysapuna käytetään myös tarhattuja kontukimalaisia.
Kimalaiset
Kimalaiset ovat maamme tärkeimpiä pölyttäjiä. Ne ovat karvaisia ja tukevarakenteisia mesipistiäisiä, joihin siitepöly tarttuu helposti ja jotka vierailevat kukissa hyvin ahkerasti. Kimalaiset elävät yhteiskunnissa, joten niitä on myös lukumäärällisesti paljon. Keväällä talvehtinut kuningatar perustaa pesän, josta varttuu kesän mittaan kymmeniä tai jopa satoja työläisiä. Muista kimalaisista poiketen loiskimalaiset eivät perusta omaa pesää, vaan munivat toisten kimalaislajien pesiin.
Tarhamehiläinen
Tarhamehiläisiä kasvatetaan maailman joka kolkalla. Tarhamehiläinen on kimalaisia hoikempana, lähes karvattomana ja oranssin sävyisenä helppo sekoittaa moniin erakkomehiläisiin. Hunajantuotannon ohella tarhamehiläiset ovat arvokkaita viljelykasvien pölyttäjinä. 2000-luvulla tarhamehiläisen ja luonnonvaraisten hyönteisten tarjoama pölytys on tuottanut maamme maataloustuotannolle vuosittain lisäarvoa noin 50 M€ (PÖLYHYÖTY -hankkeen arvio).
Erakkomehiläiset
Kimalaisten ja tarhamehiläisen ohella mesipistiäisiin kuuluu suuri määrä erakkomehiläisiä, jotka eivät muodosta yhteiskuntia. Erakkomehiläiset rakentavat kukin oman pesänsä esimerkiksi maan- tai puunkoloon – tai hyönteishotelliin. Lajeja on monen näköisiä ja kokoisia. Monet erakkomehiläislajit ovat yleisinä ja runsaslukuisina tärkeitä pölyttäjiä.
Kukkakärpäset
Kukkakärpästen merkitystä pölyttäjinä on luultavasti aliarvioitu, koska niitä on tutkittu vähemmän kuin mesipistiäisiä. Lajeja on paljon, ja monet niistä ovat vaikeita tunnistaa. Osa lajeista jäljittelee kelta-mustalla värityksellään ampiaisia. Valtaosa kukkakärpäslajeista elää metsissä, ja lisääntyy kosteissa pienympäristöissä. Myös muista kärpäsryhmistä löytyy monia tärkeitä pölyttäjiä.
Päiväperhoset
Päiväperhoset ovat laajimmin tunnettu ja eniten tutkittu pölyttäjäryhmä. Monet lajeista ovat kookkaita, värikkäitä ja helppoja tunnistaa. Päiväperhosissa on pölyttäjistä suhteellisesti eniten uhanalaisia lajeja. Tämä johtuu siitä, että moni laji on varsin vaatelias sekä elinympäristönsä että toukkien ravintokasvin suhteen.
Muut suurperhoset (yökköset, mittarit, kiitäjät, kehrääjät)
Valtaosa perhoslajeista on päiväperhosista poiketen yö- tai hämäräaktiivisia. Tämän vuoksi ne ovat jääneet useimmille varsin vieraiksi. Lajeja on paljon, ja monet niistä ovat myös vaikeita tunnistaa. Yöperhosten merkitystä kasvien pölyttäjinä on luultavasti aliarvioitu, koska aihetta on tutkittu niukasti.
Sarvijäärät
Sarvijääriin kuuluvat kukkajäärät ovat kovakuoriaisista selkeimmin kukilla ruokailemaan erikoistunut lajiryhmä. Sarvijäärien toukat elävät lahon puuaineksen sisällä. Monet lajeista ovat nykyisin uhanalaisia, koska metsätalous on vähentänyt rajusti lahopuun määriä metsissämme.
Pölyttäjien tila Suomessa
Tiedot pölyttäjien tilasta maassamme ovat monelta osin puutteellisia. Pitkäjänteistä seurantatietoa on kerätty vain yö- ja päiväperhosista. Parhaan yleiskuvan pölyttäjien tilan kehityksestä saa jo viiteen kertaan (1985, 1991, 2000, 2010, 2019) tehdyistä lajien uhanalaisuusarvioinneista.
Useimpien pölyttäjäryhmien esiintymisessä ei ole tapahtunut viime vuosikymmeninä kovin dramaattisia muutoksia, vaan sekä yleistyneitä että harvinaistuneita lajeja on ollut jokseenkin yhtä paljon. Lajiston koostumus on silti monesti muuttunut suuresti, etenkin eteläisten lajien levitessä ilmastonmuutoksen seurauksena yhä pohjoisemmaksi. Yö- ja päiväperhosten osalta käytettävissä on myös tarkempaa runsaustietoa, joka osoittaa niiden määrien olleen loivasti laskussa.
Uhanalaisten lajien määrä
Uhanalaisten lajien määrä on kuitenkin kasvanut kaikissa pölyttäjäryhmissä. Uhanalaisia lajeja on suhteellisesti eniten päiväperhosissa, sarvijäärissä ja mesipistiäisissä, vähiten taas kukkakärpäsissä.
Tarkempaa tietoa pölyttäjien tilasta maassamme löytyy seuraavista lähteistä
- Pölyttäjien tila Suomessa. Kansallista pölyttäjästrategiaa tukeva taustaselvitys (Suomen ympäristökeskus)
- Punainen kirja 2019. Verkkoversio vuonna 2019 valmistuneesta maamme viimeisimmästä lajien uhanalaisuusarviosta. (Ympäristöministeriö)
- PÖLYHYÖTY- ja Hyönteiskadon laajuus -hankkeiden tulokset eri pölyttäjäryhmien kannankehityksestä (Suomen ympäristökeskus)
- Kansallinen pölyttäjäseuranta (PÖLYSEURA -hanke; Suomen ympäristökeskus)
- Maatalousympäristön päiväperhosten kannankehitys (Luonnontila.fi)
Pölyttäjiä tukevat politiikkatoimet
Huoli pölyttäjien vähenemisestä on aikaansaanut poliittista toimintaa sekä globaalilla että kansallisella tasolla. Tärkeimpänä liikkeelle panevana voimana oli Kansainvälisen Luontopaneelin (IPBES) vuonna 2017 julkaisema globaali arviointiraportti pölyttäjien tilasta. Raportin seurauksena EU teki vuonna 2018 pölyttäjiä koskevan aloitteen, joka velvoittaa kaikki jäsenmaat käynnistämään toimenpiteet pölyttäjien tilan parantamiseksi.
Monet EU-maat sekä useat muut länsimaat ovat laatineet lisäksi oman kansallisen pölyttäjästrategian, jossa on määritelty tarkempia tavoitteita ja toimenpiteitä.
Suomen pölyttäjästrategia julkaistiin keväällä 2022. Alla on ladattavissa sekä itse strategiadokumentti, että lyhyempi PDF-esitys strategiaan sisältyvistä toimenpiteistä. PÖLYKOORDI-hankkeella on keskeinen rooli koordinoida ja tukea strategian toimeenpanoa.
- Kansainvälisen Luontopaneelin raportti pölyttäjien globaalista tilasta (englanniksi; IPBES 2017)
- Pölyttäjiä koskeva EU:n aloite (suomenkielinen esite; PDF)
- Kansallinen pölyttäjästrategia ja toimenpidesuunnitelma (Ympäristöministeriö)
- Kansallisen pölyttäjästrategian sisältö ja tavoitteet lyhyesti (PDF)
- PÖLYKOORDI-hanke (Suomen ympäristökeskus)