Valtatie 12:n tuntumassa Sastamalassa sijaitsee Rautaveteen työntyvä vehreä Vehmaanniemi, valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema-alue. Alueella voi vierailla vapaasti ja siellä kulkee hieman yli kilometrin mittainen luontopolku. Kesäkaudella alueella laiduntavat lampaat, ja hoitoa täydennetään talkoolaisten sekä urakoitsijoiden voimin.
WWF:n lahjoituksena saama alue
Vehmaanniemen ls-alue rauhoitettiin luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1973. Rauhoitusta hakivat Vehmaan tilan silloiset omistajat Esteri, Olavi ja Liisa Salli. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1977, Esteri Salli lahjoitti noin seitsemän hehtaarin suuruisen alueen WWF Suomen hoitoon. Suojelualue koostuu Vehmaanniemestä sekä sen edustalla olevasta Tunkannokan saaresta.
Passiivisella suojelulla ei kuitenkaan voida alueen ominaispiirteitä säilyttää, sillä perinnemaisemat tarvitsevat nimenomaan aktiivista ja jatkuvaa hoitoa. Niinpä vuonna 1995 uuteen rauhoituspäätökseen sisällytettiin hoitosuunnitelma, joka mahdollistaa tarvittavat, luontotyyppien mukaiset toimenpiteet.
Parikymmentä vuotta tauolla ollut laidunnus käynnistettiin uudelleen 1990-luvulla. Tavoitteena on noin 1950-luvun ilme, eli aika ennen pahinta perinnemaisemien määrän romahdusta. Vuosikymmen toimii yhtenä hyvänä vertailukohtana tuleviin ennallistamistoimiin laajemminkin näissä luontotyypeissä. Vielä paljon vanhempaa historian havinaa alueella edustavat rautakauden asutuksesta kertovat merkit, kuten hautaröykkiöt ja aikakauteen yhdistettävät kasvit.
Lajistoa pölkkyruohosta lasisiipiin
Lampaat hoitavat niittyä laiduntamalla. Kuva: Eeva-Liisa Korpela.
Alueella on laajoja tuoreen niityn kuvioita, jotka työntyvät sormimaisina myös puustoisemmille alueille. Hakamaat ovat luontotyypilleen edustavia ja kaunista katseltavaa suurine, monihaaraisine koivuineen. Ketokasvillisuutta esiintyy laikkuina esimerkiksi hautaröykkiöiden päällä.
Vehmaanniemessä on tehty kasvillisuusinventointi kahteen otteeseen, vuosina 2008 (Virpi Karén) ja 2019 (Henna Tanskanen). Ketokuvioilla viihtyvät esimerkiksi pölkkyruoho, aholeinikki, silmälläpidettävät (NT) ketoneilikka ja ahokissankäpälä sekä vaarantunut (VU) keltamatara. Luontopolun varressa voi nähdä valkolehdokkeja, ja niityillä kasvaa paikoin loppukesän hyvää pölyttäjäkasvia, purtojuurta.
Hyönteispuolella ei ole tehty kattavia selvityksiä. Niemessä on kuitenkin huomattavan paljon muurahaiskekoja, mistä keskustelimme maastokäynnillä Tomi Salinin kanssa 23.10.2024. Näin suuri muurahaismäärä vaikuttaa väkisinkin myös pölyttäjien määriin, kun muurahaiset verottavat muita hyönteisiä ja niiden toukkia ravinnokseen. Samalla maastokäynnillä Tomi löysi koivuista ja niiden kannoista reikiä, jotka vaikuttivat lasisiipisten (Sesiidae) kuoriutumisaukoilta.
Talkoissa kyytiä sananjalalle
Yhtenä uhkana niemen avoimille niittykuvioille on sananjalan turhan reipas leviäminen. Kasvi kuuluu Suomen metsäluontoon, mutta perinnebiotoopeilla se herkästi tukahduttaa ja varjostaa muuta kasvillisuutta, vähentäen näin monimuotoisuutta.
Talkoissa yhtenä päätehtävänä – ja monelle leiriläiselle uutena työlajina – onkin ollut sananjalan kepittäminen. Tämän toimenpiteen ideana on saada napakalla iskulla sananjalan lehtiruodit murtumaan, jolloin kasvuvoima hiipuu. Kepiksi sopii parhaiten reilun metrin mittainen, ohuehko ja joustava oksa esimerkiksi pajusta, pihlajasta tai lepästä. Kokonaan poikki lyöminen tai esimerkiksi niittäminen ei kannata, sillä tällöin uusia lehtiä kasvaa helposti tilalle.
Viime kesinä leireillä on ahkeroitu myös koneellisen niiton jälkitöiden eli haravoinnin ja niittojätteen polton parissa. Tarpeen mukaan on tehty myös raivauksia sekä niitetty osia alueesta käsin. Parhaat vinkit sananjalkaoperaatioon sain kesäkuussa 2023 Kari Antikaiselta Keski-Karjalan Luonto ry:stä, mistä suuret kiitokset!
Luontopolun hieno kuvitus on Karoliina Pertamon käsialaa. Polun rastitaulut (10 kpl) keskittyvät perinneympäristöjen hoitotapoihin ja lajistoon, ja ovat sopivalla korkeudella lastenkin kannalta. Kuva: Eeva-Liisa Korpela.
Helmi-ohjelman rahoitusta 2023–2024
Vuosina 2023–2024 Vehmaanniemen talkoot olivat osa WWF:n Perinnemaisemahelmet-hanketta, joka sai rahoitusta valtion Helmi-elinympäristöohjelmasta, Kunta- ja Järjestö-Helmi-rahoitusinstrumentin kautta. Hankkeen loppuraportti on luettavissa täällä: WWF:n perinnemaisemahelmet -hankkeen loppuraportti.
Kaksi muuta kohdetta hankkeessa olivat Helsingin Uutela ja Vantaan Vehkalanmäki: Kanadanpiiskun ja jättipalsamin kimpussa – luonnonhoitoa Helsingin Uutelassa pölyttäjien näkökulmasta ja Vantaalainen täyttömäki on kokoaan suurempi hyönteisten paratiisi.
Karttalinkki Vehmaanniemeen löytyy täältä: Vehmaanniemen luontopolun parkkipaikan sijainti kartalla. Tervetuloa tutustumaan!
Teksti: Eeva-Liisa Korpela, suojeluasiantuntija, WWF Suomi