Viljelykasvien pölytystutkimukset ovat jättäneet osan pölyttäjistä vähälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Kukkakäyntien kameraseuranta vuorokauden ympäri tuo erilaiset pölyttäjät tasapuolisemmin näkyviin.
Eräs tutkijan tärkeimmistä tehtävistä on huomata se, mitä emme vielä tiedä. Kyse ei ole vain tutkimustulosten seuraamisesta, vaan myös tutkimusten kriittisestä tarkastelusta. Millaisia menetelmiä on käytetty, ja mitä niiden perusteella voi tarkkaan ottaen päätellä? Mitä oletuksia on tehty? Mitä on jätetty huomiotta?
Viljelykasvien pölytystutkimusten parissa minulle on valjennut, että näkymättömän näkeminen ei ole aina helppoa. Joitain vuosia sitten tutkin rypsin ja kuminan hyönteispölytystä. Tein pelloilla kukkakäyntilaskentaa vakiintuneen tavan mukaisesti päivisin aurinkoisella ja lämpimällä säällä, jolloin mesipistiäiset ja päiväperhoset ovat aktiivisimmillaan. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa eri pölyttäjien tekemistä kukkakäynneistä ja niiden suhteellisista osuuksista, mutta – kuten jälkeenpäin tajusin – vain tilanteesta päivällä ja hyvällä säällä.
Myöhemmin luin sattumalta tutkimuksesta, jossa puna-apilan pölytystä oli seurattu kameroilla eri vuorokaudenaikoina. Tutkimus paljasti, että yöperhoset tekivät huomattavan osan puna-apilan kukkakäynneistä. Tulos oli hätkähdyttävä, koska puna-apilan pölytystä on tutkittu vuosikymmenten ajan, eivätkä aiemmat tutkimukset ole maininneet yöperhosia puna-apilan pölyttäjinä. Ne ovat jättäneet yöaikaiset pölyttäjät systemaattisesti huomiotta.