Kansalaishavainnointiin perustuva kimalaisseuranta aloitettiin vuonna 2019 PÖLYHYÖTY-tutkimushankkeessa. Tarkoituksena oli järjestää vain pilottiluonteinen kokeilu, johon toivottiin löytyvän parikymmentä osallistujaa. Seuranta herätti kuitenkin suurta kiinnostusta sekä median että kansalaisten keskuudessa. Mukaan saatiin jo ensimmäisenä kesänä 70 havaintopaikkaa, toisena lähes sata. Suuren suosion ansiosta pilottia päätettiin jatkaa säännöllisenä toimintana.

Kimalaisseurantaa ylläpidetään Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) yhteistyönä. Syke vastaa havainnoijien ohjaamisesta ja tulosten raportoinnista, Luomus puolestaan tarjoaa lajiosaamista sekä teknisen alustan (Laji.fi) havaintojen tallentamiseen. Toimintaa ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö sekä Syke.

Eri vuosina seurantaan on osallistunut yhteensä 108 henkilöä ja 143 havaintopaikkaa (kartta niistä alla). Mukaan on voinut lähteä matalalla kynnyksellä, sillä kaikkia kimalaisia ei ole välttämätöntä määrittää lajilleen. Odotuksena oli, että parin vuoden kuluessa havainnoijat harjaantuvat tunnistamaan lajeja yhä paremmin. Tämä onkin toteutunut: vuonna 2019 lajilleen ilmoitettiin vain 35 % yksilöistä, viime kesänä jo 70 %. Kerätty tietoaineisto on siis tarkentunut vuosi vuodelta.

Karttakuva Suomen kimalaisseurantapaikoista

Kimalaisseurantaan eri vuosina osallistuneet 143 havaintopaikkaa.

Lajistoseurannat vaativat pitkäjännitteisyyttä, sillä etenkin hyönteisillä kannanvaihtelut ovat suuria. Alla oleva tuloskuvaaja kimalaisten yhteismääristä osoittaa tämän havainnollisesti. Kesä 2021 oli kimalaisille keskimäärin seurantajakson paras – mutta jo seuraava puolestaan heikoin, kun kimalaismäärät putosivat noin puoleen. Viime kesänä kimalaiskannat kuitenkin toipuivat jokseenkin jakson keskimääräiselle tasolle.

Graafit kimalaiskantojen kehityksestä

Seurannan tuloksia: vasemmalla kimalaisten yhteismäärän vaihtelu vuosittain, oikealla kahden esimerkkilajin osalta.

Seuranta on myös osoittanut, että yksittäisten kimalaislajien kannat kehittyvät joskus eri suuntiin. Näin on tapahtunut esimerkiksi toisiaan suuresti muistuttavilla musta- ja kivikkokimalaisella (kuva yllä). Ensin mainittu on runsastunut tuntuvasti, kun taas jälkimmäisen kannat ovat laskeneet lähes puoleen.

Kimalaisseuranta toimii mainiosti, ja se täydentää merkittävästi tietämystä pölyttäjien tilasta maassamme. Aikasarjan karttuessa saatavien tulosten merkitys kasvaa vuosi vuodelta. Haasteena on vielä turvata seurannan ylläpidolle pitkäjänteiset resurssit.

Kimalaisseurantaan voi myös tulevana keväänä liittyä mukaan kuka tahansa kimalaisista kiinnostunut. Tutustu ensin alta löytyviin ohjemateriaaleihin ja lähesty sitten tämän jutun kirjoittajaa, niin jutellaan tarkemmin yksityiskohdista.

Linkit

 

Teksti ja kuvat: Janne Heliölä