Kesäkuun alussa käynnistyi koko Suomen kattava pölyttäjäseuranta, jota tehdään pölyttäjille tärkeissä elinympäristöissä kuten niityillä, maatalousympäristöissä, talous- ja suojelumetsissä sekä Lapin tuntureilla. Suomen ympäristökeskus SYKEn koordinoimassa hankkeessa kerätään tietoa kimalaisten, erakkomehiläisten, kukkakärpästen ja päiväperhosten vuosittaisesta esiintymisestä ja runsaudesta.
Tiedot pölyttäjien tilasta maassamme ovat olleet puutteellisia. Kansallisen pölyttäjäseurannan aloittaminen 134 paikalla on yksi kevättalvella julkaistun Suomen pölyttäjästrategian tärkeimmistä toimenpide-ehdotuksista. Uuden seurannan rahoittamisesta vastaa ympäristöministeriö.
Havaintokartta pölyttäjäseurannan paikoista
Seuranta kattaa myös vaikeasti tunnistettavia pölyttäjiä
Useimmilla paikoilla tietoa pölyttäjien määrästä kerätään kahdella toisiaan täydentävällä tavalla: laskemalla kimalaisia ja päiväperhosia vakiolinjoilta sekä pyydystämällä kukilla käyviä hyönteisiä värimaljapyydyksillä. Värimaljapyydyksiä käytetään linjalaskentojen rinnalla, jotta saadaan tietoa myös maastossa vaikeasti tunnistettavista erakkomehiläis- ja kukkakärpäslajeista. Näihin lajiryhmiin kuuluu Suomessa yli 500 lajia, joiden kannankehityksestä on nykyisellään hyvin heikot tiedot.
Uusi seuranta täydentää merkittävästi myös aiempia vapaaehtoisten kansalaisten työpanokseen pohjautuneita perhos- ja kimalaisseurantoja. Tietoa saadaan nyt entistä kattavammin monista elinympäristöistä ja eri puolilta Suomea. Esimerkiksi metsien ja tuntureiden pölyttäjistä on vain vähän aiempaa tutkimustietoa. Osa metsien pölyttäjäseuranta-alueista on sijoitettu Luonnonvarakeskuksen ja Suomen 4H-liiton toteuttaman metsämarjaseurannan yhteyteen.
Vuodesta toiseen samalla tavalla systemaattisesti kerättävä seuranta-aineisto mahdollistaa tulevaisuudessa pölyttäjälajien kannanmuutosten arvioimisen elinympäristöittäin. Aiemmin tällaista pitkäaikaisseuranta-aineistoa on ollut käytettävissä päivä- ja yöperhosista, mutta esimerkiksi metsämarjojen tärkeimpien pölyttäjien eli mesipistiäisten kannanvaihteluista ei ole ollut juuri lainkaan tietoa.
Värimaljapyydykset keräävät kaikkia kukilla käyviä hyönteisiä. Pyydysaineistosta voidaan määrittää myös monet vaikeasti lajilleen tunnistettavat erakkomehiläiset ja kukkakärpäset. Kuva Janne Heliölä.
Nyt alkanut laaja seuranta toteutetaan useiden tahojen yhteistyönä. Suomen ympäristökeskus toimii hankkeen koordinaattorina ja vastaa etenkin maatalousalueiden seurannasta. Metsähallituksen vastuulla on suojelumetsät ja monet niittyalueet, 4H-nuoret seuraavat pölyttäjiä metsämarjaseurannan yhteydessä ja Suomen Perhostutkijain Seura organisoi seurannan Lapin tunturialueilla. Luonnontieteellinen keskusmuseo puolestaan vastaa pyydyksiin tulleiden pölyttäjälajien määrittämisestä.
Lisätietoja
Erikoistutkija Mikko Kuussaari, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 040 525 6249, etunimi.sukunimi@syke.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 040 50 98654, etunimi.sukunimi@syke.fi